1. Yrittäjyys ja kasvu

Olen rakentanut yrityksen tyhjästä, ilman sijoittajarahoja, koronan ja markkinamyllerryksen keskellä. Tiedän omakohtaisesti, mitä yrittäminen vaatii, ja mitä järjestelmä tällä hetkellä tekee sen tiellä. Suomen yrityksistä 95 % on pieniä tai mikroyrityksiä. Juuri siellä on kasvun yksi tärkein avain. Se tarkoittaa vähemmän byrokratiaa, sosiaaliturvaa joka kohtelee yrittäjää tasavertaisesti ja ilmapiiriä, jossa epäonnistuminen on osa kasvua, ei häpeä.

2. Digitalisaatio ja tekoäly

Olen seurannut läheltä, miten teknologia on muuttanut johtamista, rekrytointia ja liiketoimintaa, ja miten hitaasti rakenteet ovat pysyneet perässä. Tekoäly ei ole tuleva murros, se on käynnissä oleva. Se muuttaa työtä, julkisia palveluita ja koko taloutta nopeammin kuin osaamme ennakoida. Suomalaiset ovat perinteisesti nopeita ottamaan teknologian käyttöön, se on kilpailuetumme, mutta vain jos toimimme nyt.

3. Moderni työelämä

Olen elänyt työelämän murroksen sisältäpäin, asiantuntijana, johtajana, yrittäjänä ja headhunterina, joka on auttanut satoja ihmisiä löytämään paikkansa muuttuvassa työelämässä. Vanhat säännöt on kirjoitettu maailmaan, jossa ihminen oli joko töissä tai työtön, joko yrittäjä tai palkansaaja. Todellisuus on jo muuttunut: työtä tehdään projekteissa, verkostoissa, etänä ja monesta paikasta. Järjestelmän tehtävä on tukea aktiivista ihmistä, ei asettua hänen tiellensä.

4. Kulttuuri ja luovat alat

Olen tavannut satoja ihmisiä, jotka kirjoittavat, säveltävät, näyttelevät, suunnittelevat ja rakentavat pelejä, mutta joita järjestelmä ei tunnusta oikeiksi tekijöiksi. Yli 130 000 suomalaista työskentelee kulttuuri- ja luovilla aloilla, enemmän kuin monella perinteisellä teollisuudenalalla. Silti he kohtaavat sosiaaliturvan, joka on rakennettu yhdeksästä viiteen, maailmaan. Helsinki tunnetaan maailmalla designistaan, musiikistaan ja peliteollisuudestaan, mutta tämä maine rakentuu ihmisten varaan, joiden asema pitää tunnustaa.

Olen syntynyt Keravalla. Lapsuus ja nuoruus kului siellä, lähiön arjessa, jossa kaikki tunsivat toisensa. Se kasvatti tavan katsoa ihmisiä läheltä, ei kaukaa.

Viimeiset lähes 30 vuotta olen asunut Helsingissä, ja tänä aikana olen oppinut tuntemaan tämän kaupungin monena eri ihmisenä. Pohjois- ja Koillis-Helsingin pientaloalueilla tiedän, mitä lapsiperheen arki tarkoittaa: koulumatkat, päiväkotipaikat, se hetki kun bussiyhteys loppuu liian aikaisin. Etelä-Helsingissä olen kävellyt Ullanlinnan ja Eiran rannat lukemattomia kertoja. Kalasatamassa, Kalliossa ja Vallilassa olen nähnyt, miten kaupunki uudistuu, miten vanhan teollisuuden tilalle kasvaa kulttuuria ja ihmisiä, jotka haluavat rakentaa jotain omaa.

Vapaa-ajalla liikun, käyn punttisalilla, luen enemmän kuin ehdin myöntää, ja uskon vakaasti siihen että päivän paras kahvi juodaan aamulla hiljaisuudessa, ennen kuin maailma herää ja vaatii jotain.

Minulle Helsinki ei ole postinumero. Se on ihmisiä, heidän arkeaan ja unelmiaan, joita olen seurannut läheltä lähes kolme vuosikymmentä.

Uskon Helsinkiin kaupunkina, joka voi olla malliesimerkki koko Suomelle, mutta vain jos se pitää huolta sekä startup-yrittäjistä että hoitajista, sekä kulttuurintekijöistä että rakennusmiehistä. Helsinki on parhaimmillaan silloin kun se ei valitse puoliaan.

TOMI MEDIASSA

Kauppalehti | Helsingin Sanomat | Talouselämä | MTV Uutiset | Taloussanomat

Kauppalehti: Kovimmat osaajat eivät odota
Talouselämä: Näin nostat palkkaasi
MTV Uutiset: Rekrytointiasiantuntijalta puhetta
Kauppalehti: Päät ulos poteroista
Kauppalehti: StaffPoint osti Henricon
Kauppalehti: Ihmisläheinen johtaminen
Taloussanomat/IS: Tästä työstä tarjotaan
Helsingin Sanomat: Tekoälyn työ­hakemukset
Kirkko ja Kaupunki: Työttömän leimaaminen