Kuka olen

Olen tekijä, en teoreetikko. Tunnen Suomen työelämän sisältäpäin ja Helsingin kuin omat taskuni.

Olen syntynyt Keravalla. Lapsuus ja nuoruus kului siellä, lähiön arjessa, jossa kaikki tunsivat toisensa. Se kasvatti tavan katsoa ihmisiä läheltä, ei kaukaa. Viimeiset lähes 30 vuotta olen asunut Helsingissä, ja tänä aikana olen oppinut tuntemaan tämän kaupungin monena eri ihmisenä.

Takanani on urapolku, jota harvalla on. Pitkä kokemus johtotehtävistä Suomen suurimmissa yrityksissä, (Kesko, RAY, SOK), opetti, miten isot organisaatiot oikeasti toimivat, ei johtoryhmän kalvoilta vaan sieltä, missä päätökset todella syntyvät.

Sitten tein rohkean siirron. Jätin johtajauran ja ryhdyin yrittäjäksi. Perustin Henricon koronakriisin keskellä, ilman sijoittajarahoja, tyhjästä, ja kasvatin siitä alansa johtavan toimijan Suomessa. Myin sen onnistuneesti StaffPointille. Olen kokenut omakohtaisesti byrokratian kuorman, yksinäiset päätökset ja sen, mitä tarkoittaa rakentaa jotain omilla käsillään, ilman turvaverkkoja.

Headhunterina olen auttanut yli 500 ihmistä uusiin tehtäviin. Tiedän, mitä osaamista Suomen työmarkkinat tarvitsevat, ja mistä se puuttuu. Kirjoitan näistä teemoista aktiivisesti: tekstini tavoittavat vuosittain yli 750 000 suomalaista.

Opiskelin aikoinaan Lontoossa yliopistossa, se opetti lukemaan ihmisiä, ei vain tilanteita. 

Olen asunut Helsingissä lähes 30 vuotta. Tunnen tämän kaupungin ja sen ihmiset. Mutta Suomi on paljon enemmän kuin Helsinki,  ja sen olen nähnyt vuosikymmenten ajan työelämän, yrittäjyyden ja arjen kautta. 

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, jota ei rangaista. Työelämää, joka joustaa ihmisen mukaan. Kasvua, joka ei jätä ketään jälkeen.

Nyt on aika tehdä. Ei puhua tekemisestä.


Tietokirjailija

Olen myös seitsemän kirjan kirjoittaja, kuusi tietokirjaa ja yksi runokokoelma. Kirjoitan välillä yksin, mutta usein yhdessä muiden arvostettujen asiantuntijoiden kanssa. Vuonna 2023 syntyi yhteistyönä Alf Rehnin ja Tero Ojanperän kanssa Vihaan Myyntiä! (Alma Talent). Uusin teokseni Suomen selkäranka (Tammi, 2025) käsittelee suomalaista yrittäjyyttä, jonka tein yhdessä kirjailija Lasse Lindqvistin ja sarjayrittäjä Hannu Männyn kanssa. Seuraava kirja ilmestyy alkuvuodesta 2027 Docendon kustantamana, yhdessä kirjailija Joonas Konstigin kanssa.

Kirjailijana ymmärrän luovien alojen tekijöiden arjen haasteet omakohtaisesti, olipa kyse kirjailijoista, näyttelijöistä, muusikoista, laulajista, taiteilijoista tai muista kulttuurialalla työskentelevistä ihmisistä.


Minulle tärkeitä asioita

Politiikka on parhaimmillaan arkisten ihmisten elämän parantamista, ei ideologioiden taistelua.

Uskon tasa-arvoon käytännössä. Se tarkoittaa, että jokainen pääsee eteenpäin omien taitojensa perusteella, ei taustan, sukupuolen tai asuinpaikan perusteella. Syrjintä on väärin, aina.

Uskon rohkeuteen ja tekemiseen. Ideat eivät muutu tuloksiksi ilman toimintaa. Olen rakentanut koko elämäni tämän periaatteen varaan.

Uskon kasvuun, joka kannattaa kaikille. Hyvinvointivaltio ei ole talouden vastakohta, se on sen perusta. Toimivat palvelut, laadukas koulutus ja turvallinen arki ovat investointeja, eivät kuluja.

Nämä arvot eivät ole ilmaisia. Suomen talous ei kestä nykymenoa, ja se on sanottava suoraan. Budjetti on tasapainotettava, mutta pelkällä leikkaamisella emme pääse pitkälle. Tarvitsemme molemmat: järkevät säästöt ja uuden kasvun.

Säästöjä löytyy sieltä, missä raha ei mene ihmisille vaan byrokratialle. Hallinnon päällekkäisyydet ja tehottomat rakenteet ovat ensimmäisenä vuorossa, eivät koulut, terveydenhuolto, turvallisuus tai vanhustenhoito.

Kasvu syntyy yrittäjyydestä, osaamisesta ja työnteosta. Kun yritykset voivat palkata helpommin, kun byrokratia ei tukahduta ideoita ja kun jokainen työkykyinen löytää paikkansa, silloin Suomi kasvaa.

Leikkaukset rakenteisiin. Kasvu ihmisiin.


Olen poliittisesti keskellä. Uskon markkinatalouteen ja yksilön vapauteen, mutta myös siihen, että yhteiskunta toimii parhaiten kun ketään ei jätetä yksin.

Hyvät ratkaisut eivät löydy vasemmalta tai oikealta, vaan sieltä missä käytäntö ja inhimillisyys kohtaavat. Päätöksiä pitää tehdä faktojen, ei ideologian pohjalta.

Politiikassa tarvitaan enemmän rakentajia, parempaa yhteistyötä ja vähemmän kiistelyä.