1. Yrittäjyys ja kasvu 

Olen rakentanut yrityksiä, ja yrittäjyyttä tyhjästä, ilman sijoittajarahoja, ilman valtion tukia, koronan ja markkinamyllerryksen keskellä. Tiedän omakohtaisesti, mitä yrittäminen ja kasvu vaativat, ja mitä järjestelmä tällä hetkellä tekee sen tiellä.

Muistan tarkkaan sen päivän, kun totesin että Henricon pankkitilillä on rahaa enää kolmeksi viikoksi. Ei sijoittajia joita soittaa. Ei emoyhtiötä joka pelastaa. Vain oma pää ja kädet. Siinä hetkessä opin enemmän yrittäjyydestä kuin missään johtamiskoulutuksessa. Siksi kun puhun byrokratian keventämisestä tai yrittäjän sosiaaliturvasta, en puhu teoriasta. Puhun siitä käytännönkokemuksesta mitä tarvitsin itse, ja mitä järjestelmä ei silloin tarjonnut. 

Suomen yrityksistä 95 % on pieniä tai mikroyrityksiä, ja juuri siellä on kasvun yksi tärkein avain. Mutta kaikki yritykset ovat Suomelle välttämättömiä: yksinyrittäjät ja pienyrittäjät rakentavat arjen selkärangan, pk-yritykset luovat lisää uusia työpaikkoja ja uudistavat toimialoja, perheyritykset tuovat vakautta ja pitkäjänteisyyttä, suuret yritykset pitävät kansainvälisen kilpailukyvyn tukevana. Helsingissä on Suomen näkyvin startup-ekosysteemi, mutta kasvu ei synny vain pääkaupunkiseudulla. Yrittämisen pitää kannattaa kaikkialla. Helsingissä, ja koko Suomessa.

Se tarkoittaa vähemmän byrokratiaa, sosiaaliturvaa joka kohtelee yrittäjää tasavertaisesti ja ilmapiiriä, jossa epäonnistuminen on osa kasvua, ei häpeä.

Yrittäjyys on Suomen selkäranka. On aika kohdella sitä sellaisena.

2. Digitalisaatio, tekoäly ja uudet teknologiat

Olen seurannut läheltä, miten teknologia on muuttanut johtamista, rekrytointia ja liiketoimintaa, ja miten hitaasti rakenteet ovat pysyneet perässä. Suomen talous on kasvanut tuskin lainkaan viimeisen 20 vuoden aikana. Se on tosiasia, joka pitää sanoa ääneen.

Olen nähnyt rekrytoinnissa miten tekoäly muuttaa hakuprosessin: työnhakija lähettää tekoälyllä kirjoitetun hakemuksen, yritys käyttää tekoälyä sen seulontaan, ja lopulta kukaan ei ole lukenut mitään. Tämä on absurdi kehityskulku, ja se kertoo, että teknologia tarvitsee rinnalleen viisauden siitä, mihin sitä käytetään. Suomi voi olla se maa, joka tekee tämän oikein. 

Tekoäly ei ole tuleva murros, se on käynnissä oleva. Se automatisoi rutiinityötä, vapauttaa osaamista vaativampiin tehtäviin ja voi säästää julkisella sektorilla satoja miljoonia euroja vuodessa ilman palvelujen heikkenemistä. Suomi on perinteisesti nopea ottamaan teknologian käyttöön. Se on kilpailuetumme, mutta vain jos toimimme nyt.

Suomen pitää olla rakentaja ja edelläkävijä, ei sivustakatsoja.

3. Moderni työelämä ja työllisyys

Olen elänyt työelämän murroksen sisältäpäin: asiantuntijana, johtajana, yrittäjänä ja headhunterina, joka on auttanut satoja ihmisiä löytämään paikkansa muuttuvassa työelämässä. Vanhat säännöt on kirjoitettu maailmaan, jossa ihminen oli joko töissä tai työtön, joko yrittäjä tai palkansaaja. Todellisuus on jo muuttunut.

Kolme muutosta, jotka auttaisivat heti. Työttömän pitää voida tehdä vapaaehtoistyötä ilman pelkoa etuuksien menettämisestä. Yrittäjän pitää saada työttömyyskorvausta, kun yritystoiminta on tauolla, passiivinen Y-tunnus ei saa estää toimeentuloa.  Etätyö on tunnustettava pysyväksi normiksi, ei poikkeukseksi. Lähityö, hybridityö, etätyö ovat kaikki modernin työelämän muotoja.

Järjestelmän tehtävä on tukea aktiivista ihmistä, ei asettua hänen tiellensä.

4. Kulttuuriala ja luovat alat

Olen tavannut satoja ihmisiä, jotka kirjoittavat, säveltävät, näyttelevät ja rakentavat pelejä, mutta joita järjestelmä ei tunnusta oikeiksi tekijöiksi. Yli 130 000 suomalaista työskentelee kulttuuri- ja luovilla aloilla. Silti he kohtaavat sosiaaliturvan, joka on rakennettu yhdeksästä viiteen -maailmaan, ja jakeluketjut, jotka vievät suurimman osan, tekijä vain murto-osan.

Kirjailija tietää tämän omakohtaisesti. Kun kirja myy hyvin, kustantaja, jakelija ja kauppa ottavat kukin osansa, tekijä saa murto-osan. En valita omasta puolestani, koska olen itse etuoikeutetussa asemassa. Mutta ajattelen niitä satoja ja tuhansia muita kirjailijoita, muusikoita, näyttelijöitä ja kuvataiteilijoita, joille tämä rakenne tarkoittaa sitä, ettei luovasta työstä yksinkertaisesti pysty elämään. Se on yhteiskunnan häviö, ei vain yksilön.

Helsinki tunnetaan maailmalla designistaan, kirjallisuudestaan, musiikistaan ja peliteollisuudestaan. Tämä maine ei synny itsestään, sen rakentavat ihmiset, joiden asema pitää vihdoin tunnustaa. Kulttuurivienti on kasvupolitiikkaa: Nordic Noir, peliala ja design avaavat väyliä maailmalle. Kulttuurialan yritysten pitää saada sama tuki kansainvälistymiseen kuin muidenkin kasvuyritysten.

Tämän täytyy muuttua.

Muita kantojani

Puolustus ja turvallisuus

Nato-jäsenyys oli oikea päätös. Se ei ole enää keskustelun aihe, se on tosiasia, jonka varaan rakennamme. Puolustusbudjetti on tärkeä, koska vapaus ei ole itsestäänselvyys eikä se säily ilman jatkuvia investointeja. Suomen turvallisuus nojaa sotilaalliseen uskottavuuteen, toimivaan huoltovarmuuteen ja luotettaviin liittolaisiin. Kaikki kolme vaativat sitoutumista, myös silloin, kun muut menot painavat.

Turvallisuus ei ole kuluerä. Se on kaiken muun edellytys.

Mielenterveys

Suomessa on mielenterveyskriisi, josta puhutaan edelleen liian hiljaa. Nuorten pahoinvointi kasvaa, hoitoon pääsy kestää liian kauan ja häpeä ei ole kokonaan poistunut. Terapiatakuu on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme matalan kynnyksen palveluita, jotka eivät edellytä diagnoosia tai kuukausien jonottamista. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin kriisihoito, ja inhimillisempää.

Mieli on osa terveyttä. Ei enemmän, ei vähemmän.

Asuminen

Suomen asuntorakentaminen on käytännössä pysähtynyt viime vuosina. Konkursseja on tullut, uusia hankkeita ei ole käynnistyt ja rakennusala on ollut ahdingossa. Tämä ei ratkea itsekseen, tarvitaan kaavoituksen nopeuttamista, lupabyrokratian keventämistä ja kannusteita, jotka tekevät rakentamisesta taas kannattavaa. Pysähtyneet asuntomarkkinat maksavat kaikille: ostajille, myyjille ja koko taloudelle.

Pyörät on saatava pyörimään. Se vaatii päätöksiä, ei odottamista.

Koulutus

Suomi rakensi hyvinvointinsa maailman parhaalla koulutuksella. Nyt PISA-tulokset laskevat, nuorten lukutaito heikkenee ja opettajapula on todellinen. Koulutuksesta leikkaaminen on lyhytnäköistä, se säästää tänään ja maksaa kymmenkertaisesti huomenna. Osaaminen on Suomen ainoa luonnonvara, joka ei lopu. Sitä ei pidä tuhlata.

Ei leikata sijoituksista. Koulutus on Suomen tärkein kilpailuetu.

Miksi nämä teemat, miksi nyt? 

Suomi on valintojen edessä. Talous tarvitsee kasvua, budjetti vaatii tehostamista, teknologia muuttaa työtä, ja väestörakenne haastaa koko hyvinvointimallin. Nämä eivät ole puoluepolitiikan kysymyksiä, ne ovat kysymyksiä siitä, minkälaisen maan haluamme jättää seuraaville sukupolville.

Minulle vastaukset löytyvät yrittäjyydestä, osaamisesta ja rohkeudesta uudistaa. En katso näitä kysymyksiä sivusta, olen elänyt ne sisältäpäin johtajana, yrittäjänä ja kirjailijana.